Tässä ja nyt
Tulevana torstaina vietetään helatorstaita. Se ei ole kirkollisista juhlapäivistä se kaikista tunnetuin. Se ei tuo mukanaan koristeita, ruokaperinteitä tai lahjoja. Monelle se on lähinnä vapaapäivä keskellä viikkoa. Silti sen sanoma osuu suoraan arkielämän keskelle, kertoen läsnäolosta, suunnasta ja toivosta.
Arkena kuljemme usein katse alaspäin suunnattuna kännykkään, työlistaan, kiireeseen tai huoliin. Elämä on täynnä asioita, jotka vetävät meitä alas: väsymys, epävarmuus tulevasta, läheisen sairastuminen tai oman paikan etsiminen maailmassa.
Apostolien teoissa Jeesuksen taivaaseen astumista kuvataan seuraavasti:
”Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: »Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.” (ap.t.1:9-11)
Helatorstai on juhla, joka kutsuu nostamaan katseen. Kristus nousee taivaaseen, ei paetakseen, vaan valmistaakseen meille tietä. Jeesus ei jäänyt historiaan tai taivaan etäisyyteen. Hän on läsnä tässä ja nyt. Kaupan kassajonossa, koulun pihassa, vanhuksen arjessa ja nuoren epävarmuudessa. Taivaaseen astunut Vapahtaja ei ole poissaoleva, vaan näkymättömästi läsnä oleva. Hän ei enää kulje vierellä yhdessä paikassa, vaan voi olla kaikkialla aivan jokaisen luona.
Arjessa tämä sanoma voi tuntua etäiseltä. Kun herätyskello soi liian aikaisin, kalenteri on täynnä, tai kun huoli tulevasta painaa, taivaaseenastuminen ei ole ensimmäinen ajatus. Mutta juuri silloin helatorstai muistuttaa: et ole yksin. Jeesus on läsnä. Ei näkyvästi, mutta todellisesti. Hänen vaikutuksensa näkyy siinä, miten jaksamme kohdata toisen ihmisen. Nousta vielä yhden kerran. Tehdä hyvää silloinkin, kun kukaan ei näe.
Helatorstai kutsuu katsomaan ylös, ei vain taivaaseen, vaan toivoon. Taivaaseen astunut Kristus ei jättänyt meitä vaan lupaa olla kanssamme juuri siellä, missä tänään olemme. Kotiaskareissa, työpaikalla, yksinäisyydessä tai ilon hetkissä.
Rebekka Tupaoja
Vt. nuorisotyönohjaaja, Nurmeksen ev.lut. seurakunta
HARTAUSKIRJOITUS LEHTEEN TO 22.5.25. VKO. 21.
Rukous Nurmeksen puolesta
Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan (Matt. 6: 9-13 ja Luuk. 11: 2-4). Olen lisännyt Isä Meidän -rukoukseen pyyntöjä Nurmeksen puolesta. Rukoilkaamme:
Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Olkoon nimesi kiitetty myös meidän keskuudessamme täällä Nurmeksessa. Kiitos, että olet ilmoittanut itsesi ja voimme kohdata sinut uskossa. Jo kasteessa meidät otettiin sinun kirkkoosi, nimesi alaisuuteen, johdata siis uskovia uskomaan oikein ja elämään oikein, niin että tuomme kunniaa nimellesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Isä, sinun valtakuntasi tulee Poikasi Jeesuksen läsnäolon kautta. Kiitos, että saamme tulla valtakuntaasi jo nyt ja odottaa valtakuntasi näkyvää tulemista, kun Herra, palaat. Kiitos, että sinun suunnitelmasi Nurmekselle ja koko maanpiirille on hyvä. Kiitos, että sinä olet uudistusmielinen (Jes. 43: 19) sanasi mukaan. Hallitse sanallasi ja Hengelläsi ajatuksiamme ja tekojamme, että voimme seurata Jeesusta.
Isä, sinun tahtosi kyllä tapahtuu. Me rukoilemme, että tahtosi tapahtuisi myös Nurmeksessa, meidän elämässämme. Rukoilemme, että olisimme sinun suunnitelmassasi mukana; vahvista ja varjele meitä työssäsi maan päällä. Kiitos, että olet herättänyt Jeesuksen kuolleista ja osoittanut, että sinun hyvä tahtosi lopulta voittaa. Kiitos sanasi lupauksista. Herra, murskaa kaikki pahat suunnitelmat ja voimat myös täällä Nurmeksessa, jotka ovat sinun tahtoasi vastaan.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Elämän lahjat tulevat sinulta, Isä, niin hyville kuin pahoille täällä Nurmeksessakin. Kiitos, että pidät yllä elämää. Johdata nurmeslaiset kiittämään sinua leivästä, elämän tarpeista. Sinä Isä näet Nurmeksen köyhien arjen. Kuule uskovien rukoukset, anna köyhille jokapäiväinen leipä. Siunaa myös leipien tekijät ja leipien jakajat.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Isä, me Nurmeksessa teemme joka päivä paljon syntiä, emmekä ole ansainneet muuta kuin rangaistuksen. Anna meille Jeesuksen tähden koko syntivelkamme anteeksi. Vapauta meidät katkeruudesta ja opeta meitä antamaan toisillemme anteeksi, niin kuin olet antanut meille.
Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen. Isä, suojele Nurmesta, etteivät Saatana, maailma ja oma itsekäs minämme pettäisi meitä ja johtaisi pahuuteen. Anna voittosi, taistele puolestamme! Anna lopullinen vapautus. Kiitos, että sinun valtasi Isä Jumala on suurempi kuin pahan valta. Kiitos, että kuulet rukouksemme ja huokauksemme. Aamen.
Antti Martikainen, seurakuntapastori, Nurmeksen ev.-lut. srk.
Pääsiäisen ilo
Pääsiäinen on käsillä, aivan nurkan takana jo. Siihen valmistautuminen on kestänyt useita viikkoja. Ehkäpä paastokalenteri on kuljettanut sinuakin paaston matkalla eteenpäin, tuoden pohdittavaksi monia erilaisia teemoja niin ihmissuhteissa kuin suhteessa luomakuntaan ja tietenkin suhteessa itse Jumalaan. Paastonaika on ollut valmistautumista itse juhlaan. Kuinkahan valmis olen? Taitaa olla niin, että tänäkin vuonna valmistautuminen on jäänyt arjen jalkoihin ja vain ajoittain on näkymä itse pääsiäiseen kirkastunut. Se ei onneksi haittaa, sillä kaikessa keskeneräisyydessäkin olemme kutsuttuja ja tervetulleita varsinaiseen juhlaan.
Pääsiäisen ajan tapahtumat nostavat esiin monenlaisia tunteita. Ikävän, surun, pelon ja pettymyksen, lopulta myös varovaisen ilon. Näitä tunteita löydämme Raamatun kertomuksista kuvauksissa opetuslasten toiminnasta. Itse Jeesuksen tunteiden syvyyksiin en uskalla oikein edes sukeltaa, en niitä voisi ymmärtää kuitenkaan. Mutta meidän, jotka tiedämme käsikirjoituksen koko juonen, on helpompi elää noiden tunteiden kanssa: ikävä ja kaipaus vaihtuu helpommin iloksi, suru ja pelko muuntuu riemuksi. Näin ainakin toivon. Tieto ylösnousemuksesta ja kuoleman voittamisesta kantaa meitä myös kiirastorstain luopumisen hetkessä ja pitkänperjantain murheessa. Ilo on koko ajan ihan siinä lähellä. Luottamus ylösnousemuksen uuteen aamuun kantaa meidät pois pimeästä yöstä.
Muistan lapsuudestani sen, kuinka pitkänäperjantaina aina oli harmaa ja synkkä sää. Samoin pääsiäisenä aina paistoi aurinko: aurinko tanssii pääsiäisen kunniaksi, oli tapana sanoa. No varmaankaan noin ei oikeasti joka vuosi ollut, mutta edelleen odotan jotain tuollaista luonnon käsikirjoitusta pääsiäisen ajalle. Kaunis aurinkoinen pääsiäisaamu jotenkin alleviivaa pääsiäisen sanoman: Kristus nousi kuolleista, totisesti nousi! Koko luomakunta riemuitsee ja laulaa.
Pääsiäisen ilo on jotain niin merkityksellistä, että sen soisi kantavan meitä ihan jokaisena päivänä läpi koko pitkän vuoden. Ilo tuosta niin kertakaikkisesta sovituksesta antaa meille toivoa ja uskoa elämän kaikkiin hetkiin. Sen varaan saa luottavaisesti elämänsä perustaa.
”Pääsiäiseen herätä saan ja kirkkauteen valloittavaan.
Herramme ei hautaansa jää. Jeesus nyt on ylösnoussut.
Ylistys Jumalan, soi halki maailman: Jeesus nyt kuoleman voittanut on!” (virsi 745:1)
Susanna Tolvanen
Nurmeksen seurakunnan nuorisotyönohjaaja
Nuori Maria
Nuori nainen kävelee katukujia pitkin matalan kivitalon luokse. Hän kantaa päällään savinen vesiastia, jonka on juuri täyttänyt kaivolla. Hän seisoo hetken talon kynnyksellä ja katselee pihapiiriä. Talon punaruskea väri syvenee punertavammaksi laskevan auringon valossa. Nainen astuu talon sisälle ja laskee varovasti astian pöydälle.
Nuori nainen ei arvaa, että pian saa kuulla uutisen, jonka ihmiskunta on vuosituhansien ajan odottanut. Se on uutinen, joka tuo lohtua ja rauhaa ihmisten ikävään ja odotukseen ja joka muuttaa hänenkin elämänsä mullistavalla tavalla.
Yhtäkkiä huone täyttyy valolla, ja nainen kääntyy katsomaan. Enkeli seisoo nuoren naisen edessä ja sanoo: Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Nuori nainen hämmästyy suuresti. Hän ei ole ennen nähnyt enkeliä, eikä köyhän perheen tyttönä ole tottunut moiseen ylhäiseen tervehdykseen. Miten enkeli tuntee häntä aivan nimeltä?
Enkeli jatkaa: Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus.
Maria kysyy enkeliltä: Miten tämä on mahdollista? Enkeli vastaa: Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.
Maria sanoo: Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sinä sanoit.
Nuori Maria luottaa Jumalaan. Hän luottaa, että kihlattunsa Joosef pysyy vierellään. Hän nöyrtyy Jumalan tahtoon. Edessä häämöttää lapsen odotus kaikkine huolineen ja iloineen. Kauempana näkyvissä ovat ensiaskeleet, ensimmäiset sanat, pienen pojan kehitys ja itsenäistyminen. Ja kuten jokaiselle maailman äidille, edessä näkyy luopuminen. Lapsi on laina, Jumalan lahja. Äiti kantaa rukouksissa lapsiaan. Rukoilee, että maailma kohtelisi lasta hyvin ja että Taivaan Isä pitäisi suojelevissa käsissään.
Nuoren Marian edessä aukeaa tie ristin äärelle. Maailman Vapahtajan äitinä hänen rakkautensa ja ilon varjona on purppuranpunainen vaate ja piikkikruunu. Tie on kivun ja murheen tie, jota lopulta poika kulkee yksin. Tien päässä on hauta, jonka päällä nousee kirkas, riemullinen aamuaurinko.
Katriina Edoh,
Nurmeksen ev.lut.seurakunnan kanttori