Pääsiäisen ilo
Pääsiäinen on käsillä, aivan nurkan takana jo. Siihen valmistautuminen on kestänyt useita viikkoja. Ehkäpä paastokalenteri on kuljettanut sinuakin paaston matkalla eteenpäin, tuoden pohdittavaksi monia erilaisia teemoja niin ihmissuhteissa kuin suhteessa luomakuntaan ja tietenkin suhteessa itse Jumalaan. Paastonaika on ollut valmistautumista itse juhlaan. Kuinkahan valmis olen? Taitaa olla niin, että tänäkin vuonna valmistautuminen on jäänyt arjen jalkoihin ja vain ajoittain on näkymä itse pääsiäiseen kirkastunut. Se ei onneksi haittaa, sillä kaikessa keskeneräisyydessäkin olemme kutsuttuja ja tervetulleita varsinaiseen juhlaan.
Pääsiäisen ajan tapahtumat nostavat esiin monenlaisia tunteita. Ikävän, surun, pelon ja pettymyksen, lopulta myös varovaisen ilon. Näitä tunteita löydämme Raamatun kertomuksista kuvauksissa opetuslasten toiminnasta. Itse Jeesuksen tunteiden syvyyksiin en uskalla oikein edes sukeltaa, en niitä voisi ymmärtää kuitenkaan. Mutta meidän, jotka tiedämme käsikirjoituksen koko juonen, on helpompi elää noiden tunteiden kanssa: ikävä ja kaipaus vaihtuu helpommin iloksi, suru ja pelko muuntuu riemuksi. Näin ainakin toivon. Tieto ylösnousemuksesta ja kuoleman voittamisesta kantaa meitä myös kiirastorstain luopumisen hetkessä ja pitkänperjantain murheessa. Ilo on koko ajan ihan siinä lähellä. Luottamus ylösnousemuksen uuteen aamuun kantaa meidät pois pimeästä yöstä.
Muistan lapsuudestani sen, kuinka pitkänäperjantaina aina oli harmaa ja synkkä sää. Samoin pääsiäisenä aina paistoi aurinko: aurinko tanssii pääsiäisen kunniaksi, oli tapana sanoa. No varmaankaan noin ei oikeasti joka vuosi ollut, mutta edelleen odotan jotain tuollaista luonnon käsikirjoitusta pääsiäisen ajalle. Kaunis aurinkoinen pääsiäisaamu jotenkin alleviivaa pääsiäisen sanoman: Kristus nousi kuolleista, totisesti nousi! Koko luomakunta riemuitsee ja laulaa.
Pääsiäisen ilo on jotain niin merkityksellistä, että sen soisi kantavan meitä ihan jokaisena päivänä läpi koko pitkän vuoden. Ilo tuosta niin kertakaikkisesta sovituksesta antaa meille toivoa ja uskoa elämän kaikkiin hetkiin. Sen varaan saa luottavaisesti elämänsä perustaa.
”Pääsiäiseen herätä saan ja kirkkauteen valloittavaan.
Herramme ei hautaansa jää. Jeesus nyt on ylösnoussut.
Ylistys Jumalan, soi halki maailman: Jeesus nyt kuoleman voittanut on!” (virsi 745:1)
Susanna Tolvanen
Nurmeksen seurakunnan nuorisotyönohjaaja
Nuori Maria
Nuori nainen kävelee katukujia pitkin matalan kivitalon luokse. Hän kantaa päällään savinen vesiastia, jonka on juuri täyttänyt kaivolla. Hän seisoo hetken talon kynnyksellä ja katselee pihapiiriä. Talon punaruskea väri syvenee punertavammaksi laskevan auringon valossa. Nainen astuu talon sisälle ja laskee varovasti astian pöydälle.
Nuori nainen ei arvaa, että pian saa kuulla uutisen, jonka ihmiskunta on vuosituhansien ajan odottanut. Se on uutinen, joka tuo lohtua ja rauhaa ihmisten ikävään ja odotukseen ja joka muuttaa hänenkin elämänsä mullistavalla tavalla.
Yhtäkkiä huone täyttyy valolla, ja nainen kääntyy katsomaan. Enkeli seisoo nuoren naisen edessä ja sanoo: Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Nuori nainen hämmästyy suuresti. Hän ei ole ennen nähnyt enkeliä, eikä köyhän perheen tyttönä ole tottunut moiseen ylhäiseen tervehdykseen. Miten enkeli tuntee häntä aivan nimeltä?
Enkeli jatkaa: Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus.
Maria kysyy enkeliltä: Miten tämä on mahdollista? Enkeli vastaa: Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.
Maria sanoo: Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sinä sanoit.
Nuori Maria luottaa Jumalaan. Hän luottaa, että kihlattunsa Joosef pysyy vierellään. Hän nöyrtyy Jumalan tahtoon. Edessä häämöttää lapsen odotus kaikkine huolineen ja iloineen. Kauempana näkyvissä ovat ensiaskeleet, ensimmäiset sanat, pienen pojan kehitys ja itsenäistyminen. Ja kuten jokaiselle maailman äidille, edessä näkyy luopuminen. Lapsi on laina, Jumalan lahja. Äiti kantaa rukouksissa lapsiaan. Rukoilee, että maailma kohtelisi lasta hyvin ja että Taivaan Isä pitäisi suojelevissa käsissään.
Nuoren Marian edessä aukeaa tie ristin äärelle. Maailman Vapahtajan äitinä hänen rakkautensa ja ilon varjona on purppuranpunainen vaate ja piikkikruunu. Tie on kivun ja murheen tie, jota lopulta poika kulkee yksin. Tien päässä on hauta, jonka päällä nousee kirkas, riemullinen aamuaurinko.
Katriina Edoh,
Nurmeksen ev.lut.seurakunnan kanttori
