Seurakunnan historiaa niin Nurmeksessa kuin Valtimolla

Jari Lampisen puhe Nurmeksen palon 130-vuotispäivänä 20.7.2021 

Pohjois-Karjala tuli Ruotsin valtakunnan osaksi Stolbovan rauhassa 1617. Alkuun koko alue oli yhtenä seurakuntana keskuspaikkanaan Liperi, jonka kirkkoherra valitti laajan alueen hoidon vaikeuksia. Niinpä Pietari Brahen ensimmäisen tänne suuntautuneen matkan aikoihin Pielisjärvi erotettiin omaksi seurakunnakseen vuonna 1639. Siihen kuuluivat nykyiset seurakunnat Lieksa, Nurmes, Juuka, Valtimo ja Rautavaara. Ensimmäinen kirkko tehtiin vuonna 1650 Nurmekseen, joka olikin keskuspaikkana vuoteen 1655.

ENSIMMÄINEN KIRKKO
oli ristitunnuksilla varustettu suuri pirtti, jonka venäläiset polttivat ns. ruptuurisodassa 1656. TOINEN KIRKKO oli kirkon näköinen ja siihen liittyi erillinen kellotorni. Se tehtiin edellisen tuhouduttua ja purettiin lahona 1764. KOLMAS KIRKKO oli ristikirkko erillisine tapuleineen. Kirkko palveli nurmekselaisia lähes vuosisadan 1764-1856. Tapuli valmistui vuonna 1773 ja on edelleen paikoillaan. Kolmas kirkko sijaitsi siitä sankaripatsaaseen päin kirkkojen muistomerkin paikalla, toinen kirkko sankaripatsaan paikalla ja ensimmäinen läheisellä kirkkopellolla, lienee Hurtantien tuntumissa. NELJÄS KIRKKO tehtiin Lapinsärkälle nykyisen työkeskuksen paikalle 1856 ja paloi 20.7.1891. Se oli kartanon näköinen ja melko suuri, noin 2000 istumapaikkaa. Tuli levisi nopeasti ja poltti kirkonkylän keskeisen alueen 38 asuin- ja liikerakennusta, jonka tähden kylää ruvettiin sanomaan Porokyläksi. Nimitys vakiintui viralliseen käyttöön 1920-30 -luvuilla. Vuonna 1876 perustettu Nurmeksen kauppala tarjoutui tekemään tulipalon jälkeen väliaikaisen jumalanpalvelushuoneen ns. lautakirkon ja lahjoittamaan seurakunnalle "lunastusrahasta vapaan tontun", ehdolla että kirkko tehdään kauppalan puolelle. Näin tapahtui. Lautakirkko sijaitsi kaupungintalon tontilla lähellä Raatihuoneenkadun ja Karjalankadun kulmaa ovi Vinkerinlahdelle päin.

NYKYINEN eli VIIDES KIRKKO

valmistui 1897. Se tehtiin paloturvallisuuden vuoksi tiilestä ja on tyyliltään uusgoottilainen kirkko, istumapaikkoja n. 2300. Kirkko vihittiin käyttöönsä 29.8.1897. Syksyyn 1895 asti kirkon rakennustyötä johti ja tarvittaessa suunnitteli arkkitehti Fr. Mieritz. Suunnitelmiin tehtiin rakennusaikana useita muutoksia, ja kirkon lopullinen ulkoasu näkyy arkkitehti Bertha Enwaldin tekemissä muutospiirustuksissa, jotka on päivätty maaliskuulle 1897. Enwald on omassa työhistoriassaan ilmoittanut johtaneensa kirkon valmistumista vuonna 1897.

Enwaldista (1871-1957) ilmestyi vuonna 2022 elämäkerta Arkkitehti Bertha Enwald uraa uurtamassa. Kirjan on kirjoittanut tietokirjailija, taiteen tohtori, FL Päivi Hovi-Wasastjerna. Kirja kertoo mm. kirjeenvaihtoon nojautuen Enwaldin elämänvaiheista ja siitä, millaista ensimmäisten naisarkkitehtien työ miesvaltaisella alalla oli.

Enwald oli jo opiskelijatyönään suunnitellut laajemman kirkkoprojektin, jossa käytettiin gotiikasta innoituksensa saanutta tyylisuuntaa. Hänen tullessaan Nurmekseen kirkon rakentamishanke oli jatkunut jo vuosia monivaiheisena. Rakentamista johtanut arkkitehti Frithiof Mieritz sai syksyllä 1895 työtarjouksen Venäjältä ja siirtyi sinne. Kirkon rakentaminen jatkui, ja sen rakennusaikaisten muutosten valaisemiseksi päätettiin tilata uusia piirustuksia, jotka tilattiin Bertha Enwaldilta. Hänen tekemissään muutospiirustuksissa näkyy kirkon lopullinen ulkoasu (Päivi Hovi-Wasastjerna: Arkkitehti Bertha Enwald uraa uurtamassa ISBN 9789529954681, kustantaja Päivi Hovi-Wasastjerna).

Sota-aikana 1939-44 lähes kaikki Nurmeksen kirkon ikkunat tuhoutuivat kahteen kertaan, mm. Ilmari ja Seppo Launiksen lasimaalaukset vuodelta 1934. Pommien jälkiä on vielä näkyvissä Karjalankadun puolen oven lähellä ulkoseinissä. 

NURMEKSEN SEURAKUNTA,
johon tuolloin kuuluivat Rautavaara ja Valtimo, erosi Pielisjärvestä 25.4.1810. Nurmeksen ensimmäiset omat papit olivat kirkkoherra Adolf Henrik Winter (1813-24) ja kappalainen Johan Georgii Lagus (1812-36). Rautavaara tuli itsenäiseksi vuonna 1907 ja Valtimo 1908.

HAUTAUSMAAT
Ensin haudattiin kirkkoharjulle kirkkojen lähettyville. Suuret nälkävuodet 1860 -luvulla täyttivät hautausmaan ja sen lisäalueen tapulista Porokylään päin. Kirkkoharjun käyttö hautausmaana lopetettiin ja uusi hankittiin. Kirkkoharjulle haudattiin vielä 1918 vapaussodan ja 1939-44 sotien uhrit. Ns uutta hautausmaata on käytetty 1870 -luvulta alkaen. Sinne valmistui siunauskappeli 1953. Nurmeksessa, vaikka onkin laaja seurakunta, ei ole sivukirkkoja lainkaan eikä hautausmaitakaan em. lisäksi kuin Höljäkässä, joka on saatu lahjoituksena Juho Mahaselta 1922.

TOIMITILAT
Aluksi kokoonnuttiin kirkon lisäksi pappilan pirtissä, varsinkin kokouksiin myös kunnan ja kauppa-lan tiloissa. Nuorten Kristillisen Yhdistyksen toimesta rakennettiin Rukoushuone, joka vihittiin käyttöön 28.12.1915. Rippikoulu- ym toimintoja alettiin pitää siellä. Rukoushuone tuli seurakunnan omistukseen n. 1920. Itäkaupungin seurakuntakoti valmistui 1966 ja Työkeskus Porokylään 1971.

Valtimon seurakunnan historia vuosi vuodelta

VALTIMON SEURAKUNTA 1894–2019

1810             

Pohjois-Karjalan ensimmäiset luterilaiset seurakunnat perustettiin 1630 Kiteelle ja Liperiin. Uusia seurakuntia perustettiin Pielisjärvelle 1639 ja Nurmekseen 1810.

1891             

Nurmeksen neljäs kirkko paloi 20. heinäkuuta 1891. Samalla tuhoutui 38 taloa. Nurmeksen Vanhakylää on siitä lähtien kutsuttu Porokyläksi.

Uuden kirkon rakentamisesta koituvat kustannukset herättivät valtimolaiset perustamaan oman seurakunnan.

1894             

Keisarillisen Senaatin päätöksellä erotettiin tietyt kylät Nurmeksen seurakunnasta ja perustettiin 5.9.1894 Waltimon keisarillinen kirkkoherrakunta. Asukkaita 2.800. Nimi lainattiin Valtimo-nimisestä kylästä (nykyinen Ylä-Valtimo), kun Haapakylä- ja Haapajärvi-nimisiä oli jo muualla.

1896             

Kaksi vuotta seurakunnan perustamisen jälkeen päätettiin rakentaa kirkko. Kirkonkokous valitsi rakennusmestari A. E. Ollilaisen piirustukset ja päätti sijoittaa kirkon Lokkiharjulle. Rakennustoimikuntaa johti opettaja Pekka Savolainen (Karanko). Toimikuntaan kuului myös Eliel Engelberg, Ylä-Valtimolla asunut nurmeslaisen papin poika.

1899             

Rakennustyöt aloitettiin syksyllä 1899. Hirret ajettiin metsistä talkoilla. Kirkon kellot tilattiin Saksasta, Bochumista.

1901             

Kirkko valmistui.

1902             

Seurakunta osti kirkkoherran virkataloksi Verkkoniemen tilan. Pappilan virkatalo-oikeudet vahvistettiin 1907. Punaiseksi maalatun pikkupappilan pirtissä pidettiin rippikoulua ja seuroja. Siinä asuivat pisimpään Pekka Lohtanderin ja Erkki Lohtajan perheet.

1904             

Hautausmaa-alueen lahjoitti seurakunnalle Samuli Ahonen. Hautausmaa vihittiin 1904.

1907             

Kirkko vihittiin.

1908–1909   

Verneri Louhivuori, emäseurakunnan Valtimolle määräämä pastori.

1909–1926   

Niilo A. Huttunen, Valtimon ensimmäinen oma kirkkoherra.

1909             

Perustettiin kirkkokuoro.

1920             

Sata vuotta sitten kirkossakäynti oli jokapyhäistä. Esimerkiksi Murtovaaran Lipposten kirkkovene toi väkeä Ylä-Valtimojärven ja Valtimojärven kautta kirkkorantaan. Jalan saapuneet peseytyivät lammessa Valtimotalon paikalla tai entisen Esson läheisyydessä. Sivukylistä tulleilla oli omat vierailutalonsa kirkonkylässä.

1922             

Kirkon ulkoseinät laudoitettiin. Sisältä kirkko oli hirsiseinäinen. Alttaritauluna oli puuristi sinisellä pahvipohjalla, öljylamput olivat valaisimina ja puukamiinat lämmittiminä. Eikä ollut mitään soittopeliä.

1929             

Rakennettiin hautausmaalle paarihuone.

1930             

Ostettiin asunto diakonissalle. Seurakuntasisarella oli paljon työtä, koska kunnassa ei ollut lääkäriä eikä toista sairaanhoitajaa.

1931             

40-vuotisjuhlan aikaan todettiin, että väkiluku oli 4.112 henkeä ja kirkosta eronneita oli yksi. Kinkerikuntia oli yhdeksän, useimmissa ainakin yksi pyhäkoulupiiri.

1931             

Kirkko kaunistettiin nykyiseen asuunsa arkkitehti Kauno S. Kallion suunnitelman mukaan. Alttaritaulu tilattiin Eino J. Härköseltä, maalaukset Urho Lehtiseltä ja puiset korkokuvat Oskar Raja-aholta. Hankittiin 32-äänikertaiset urut, jotka suunnitteli Aarne Wegelius ja rakensi Kangasalan urkutehdas. Ne ovat edelleen täyspneumaattiset ja sen vuoksi erittäin harvinaiset. Kamiinalämmitys korvattiin kuumailmahöyryllä toimivalla keskuslämmityksellä.

1939             

Sankarihautausmaa sijoitettiin kirkon viereen. Sankarihauta-alueen suunnitteli Kauno S. Kallio. Emil Filénin suunnittelema muistomerkki paljastettiin 1946. Punagraniittiset kiviristit hankittiin haudoille 1963.

Kirkonmäellä on myös kansalaissodan 1918 valkoisten vainajien muistomerkki vuodelta 1926 sekä kirkkoherra Mauri J. Kokon hauta.

1940-luku     

Verkkoniemen tila oli alkujaan 232 hehtaarin suuruinen. Sotien jälkeen tilasta lähes 40 prosenttia pakkolunastettiin asutustoimintaan Ylä-Valtimolla.

1954             

Rakennettiin kanttorila, joka myöhemmin myytiin yksityiselle.

1957             

Rakennettiin siunauskappeli.

1960-luku     

Rakennettiin kiviset portaat kirkonmäelle.

1967             

Valtatie linjattiin kulkemaan pappilan pihan läpi. Seurakunta rakensi uuden pappilan ja seurakuntatalon kirkon viereen Lokkiharjulle.

1960-luku     

Kunta ja seurakunta vaihtoivat maita, jotta Verkkoniemeen voitiin rakentaa metsäoppilaitos. Seurakunta sai vaihdossa Mäkelän kiinteistön, jossa muun muassa pidettiin juhannusseuroja. Mäkelä myytiin 2003 yksityiselle.

1970             

Hautausmaa nurmetettiin puistomaiseksi.

1972             

Öljy korvasi puun lämmön lähteenä kirkossa.

1979             

Vanha pappila myytiin yksityiselle. Päärakennus tuhoutui 2010 tulipalossa. Pikkupappila on nykyisin kesäasuntona.

1983             

Kirkko liitettiin kunnan kaukolämpöön.

1988             

Kirkon sisätiloja peruskorjattiin.            

1980-luku    

Seurakunta osti Mustalaislähetykseltä Tiukulan entisen lastenkodin leirikeskukseksi. Kun leirikeskuksen tarve väheni, seurakunta ensin vuokrasi ja myöhemmin myi talon hoitokodiksi.

1988             

Kirkon sisätiloja peruskorjattiin.            

1999             

Siunauskappelia laajennettiin.

2016             

Seurakuntatalo peruskorjattiin.

2019             

Pappilarakennus purettiin.

2019             

Seurakunta lakkautettiin 31.12.2019.

2020             

Valtimo on 1.1.2020 lähtien osa Nurmeksen ev.lut. seurakuntaa. Perustettiin Valtimon kirkkopiiri.