Tekstikoko: A A A

Nurmeksen seurakunnan historiaa

Pohjois-Karjala tuli Ruotsin valtakunnan osaksi Stolbovan rauhassa 1617. Alkuun koko alue oli yhtenä seurakuntana keskuspaikkanaan Liperi, jonka kirkkoherra valitti laajan alueen hoidon vaikeuksia. Niinpä Pietari Brahen ensimmäisen tänne suuntautuneen matkan aikoihin Pielisjärvi erotettiin omaksi seurakunnakseen vuonna 1639. Siihen kuuluivat nykyiset seurakunnat Lieksa, Nurmes, Juuka, Valtimo ja Rautavaara. Ensimmäinen kirkko tehtiin vuonna 1650 Nurmekseen, joka olikin keskuspaikkana vuoteen 1655.

ENSIMMÄINEN KIRKKO
oli ristitunnuksilla varustettu suuri pirtti, jonka venäläiset polttivat ns. ruptuurisodassa 1656. TOINEN KIRKKO oli kirkon näköinen ja siihen liittyi erillinen kellotorni. Se tehtiin edellisen tuhouduttua ja purettiin lahona 1764. KOLMAS KIRKKO oli ristikirkko erillisine tapuleineen. Kirkko palveli nurmekselaisia lähes vuosisadan 1764-1856. Tapuli valmistui vuonna 1773 ja on edelleen paikoillaan. Kolmas kirkko sijaitsi siitä sankaripatsaaseen päin kirkkojen muistomerkin paikalla, toinen kirkko sankaripatsaan paikalla ja ensimmäinen läheisellä kirkkopellolla, lienee Hurtantien tuntumissa. NELJÄS KIRKKO tehtiin Lapinsärkälle nykyisen työkeskuksen paikalle 1856 ja paloi 20.7.1891. Se oli kartanon näköinen ja melko suuri, noin 2000 istumapaikkaa. Tuli levisi nopeasti ja poltti kirkonkylän keskeisen alueen 38 asuin- ja liikerakennusta, jonka tähden kylää ruvettiin sanomaan Porokyläksi. Nimitys vakiintui viralliseen käyttöön 1920-30 -luvuilla. Vuonna 1876 perustettu Nurmeksen kauppala tarjoutui tekemään tulipalon jälkeen väliaikaisen jumalanpalvelushuoneen ns. lautakirkon ja lahjoittamaan seurakunnalle "lunastusrahasta vapaan tontun", ehdolla että kirkko tehdään kauppalan puolelle. Näin tapahtui. Lautakirkko sijaitsi kaupungintalon tontilla lähellä Raatihuoneenkadun ja Karjalankadun kulmaa ovi Vinkerinlahdelle päin.

NYKYINEN eli VIIDES KIRKKO
valmistui 1897. Se tehtiin paloturvallisuuden vuoksi tiilestä ja on tyyliltään uusgoottilainen kirkko, istumapaikkoja n. 2300. Kirkko vihittiin käyttöönsä 29.8.1897. Sota-aikana 1939-44 sen lähes kaikki ikkunat tuhoutuivat kahteen kertaan, mm Ilmari ja Seppo Launiksen lasimaalaukset vuodelta 1934. Pommien jälkiä on vielä näkyvissä Karjalankadun puolen oven lähellä ulkoseinissä. Kirkon rakennustyötä johti ja tarvittaessa suunnitteli yksityiskohtia arkkitehti Fr. Mieritz.

NURMEKSEN SEURAKUNTA,
johon tuolloin kuuluivat Rautavaara ja Valtimo, erosi Pielisjärvestä 25.4.1810. Nurmeksen ensimmäiset omat papit olivat kirkkoherra Adolf Henrik Winter (1813-24) ja kappalainen Johan Georgii Lagus (1812-36). Rautavaara tuli itsenäiseksi vuonna 1907 ja Valtimo 1908.

HAUTAUSMAAT
Ensin haudattiin kirkkoharjulle kirkkojen lähettyville. Suuret nälkävuodet 1860 -luvulla täyttivät hautausmaan ja sen lisäalueen tapulista Porokylään päin. Kirkkoharjun käyttö hautausmaana lopetettiin ja uusi hankittiin. Kirkkoharjulle haudattiin vielä 1918 vapaussodan ja 1939-44 sotien uhrit. Ns uutta hautausmaata on käytetty 1870 -luvulta alkaen. Sinne valmistui siunauskappeli 1953. Nurmeksessa, vaikka onkin laaja seurakunta, ei ole sivukirkkoja lainkaan eikä hautausmaitakaan em. lisäksi kuin Höljäkässä, joka on saatu lahjoituksena Juho Mahaselta 1922.

TOIMITILAT
Aluksi kokoonnuttiin kirkon lisäksi pappilan pirtissä, varsinkin kokouksiin myös kunnan ja kauppa-lan tiloissa. Nuorten Kristillisen Yhdistyksen toimesta rakennettiin Rukoushuone, joka vihittiin käyttöön 28.12.1915. Rippikoulu- ym toimintoja alettiin pitää siellä. Rukoushuone tuli seurakunnan omistukseen n. 1920. Itäkaupungin seurakuntakoti valmistui 1966 ja Työkeskus Porokylään 1971.

Valtimon seurakunnan historia vuosi vuodelta

VALTIMON SEURAKUNTA 1894–2019

 

1810              Pohjois-Karjalan ensimmäiset luterilaiset seurakunnat perustettiin 1630 Kiteelle ja Liperiin. Uusia seurakuntia perustettiin Pielisjärvelle 1639 ja Nurmekseen 1810.

1891              Nurmeksen neljäs kirkko paloi 20. heinäkuuta 1891. Samalla tuhoutui 38 taloa. Nurmeksen Vanhakylää on siitä lähtien kutsuttu Porokyläksi.

Uuden kirkon rakentamisesta koituvat kustannukset herättivät valtimolaiset perustamaan oman seurakunnan.

1894              Keisarillisen Senaatin päätöksellä erotettiin tietyt kylät Nurmeksen seurakunnasta ja perustettiin 5.9.1894 Waltimon keisarillinen kirkkoherrakunta. Asukkaita 2.800. Nimi lainattiin Valtimo-nimisestä kylästä (nykyinen Ylä-Valtimo), kun Haapakylä- ja Haapajärvi-nimisiä oli jo muualla.1896              Kaksi vuotta seurakunnan perustamisen jälkeen päätettiin rakentaa kirkko. Kirkonkokous valitsi rakennusmestari A. E. Ollilaisen piirustukset ja päätti sijoittaa kirkon Lokkiharjulle. Rakennustoimikuntaa johti opettaja Pekka Savolainen (Karanko). Toimikuntaan kuului myös Eliel Engelberg, Ylä-Valtimolla asunut nurmeslaisen papin poika.

1899              Rakennustyöt aloitettiin syksyllä 1899. Hirret ajettiin metsistä talkoilla. Kirkon kellot tilattiin Saksasta, Bochumista.

1901              Kirkko valmistui.

1902              Seurakunta osti kirkkoherran virkataloksi Verkkoniemen tilan. Pappilan virkatalo-oikeudet vahvistettiin 1907. Punaiseksi maalatun pikkupappilan pirtissä pidettiin rippikoulua ja seuroja. Siinä asuivat pisimpään Pekka Lohtanderin ja Erkki Lohtajan perheet.

1904              Hautausmaa-alueen lahjoitti seurakunnalle Samuli Ahonen. Hautausmaa vihittiin 1904.

1907              Kirkko vihittiin.

1908–1909    Verneri Louhivuori, emäseurakunnan Valtimolle määräämä pastori.

1909–1926    Niilo A. Huttunen, Valtimon ensimmäinen oma kirkkoherra.

1909              Perustettiin kirkkokuoro.

1920              Sata vuotta sitten kirkossakäynti oli jokapyhäistä. Esimerkiksi Murtovaaran Lipposten kirkkovene toi väkeä Ylä-Valtimojärven ja Valtimojärven kautta kirkkorantaan. Jalan saapuneet peseytyivät lammessa Valtimotalon paikalla tai entisen Esson läheisyydessä. Sivukylistä tulleilla oli omat vierailutalonsa kirkonkylässä.

1922              Kirkon ulkoseinät laudoitettiin. Sisältä kirkko oli hirsiseinäinen. Alttaritauluna oli puuristi sinisellä pahvipohjalla, öljylamput olivat valaisimina ja puukamiinat lämmittiminä. Eikä ollut mitään soittopeliä.

1929              Rakennettiin hautausmaalle paarihuone.

1930              Ostettiin asunto diakonissalle. Seurakuntasisarella oli paljon työtä, koska kunnassa ei ollut lääkäriä eikä toista sairaanhoitajaa.

1931              40-vuotisjuhlan aikaan todettiin, että väkiluku oli 4.112 henkeä ja kirkosta eronneita oli yksi. Kinkerikuntia oli yhdeksän, useimmissa ainakin yksi pyhäkoulupiiri.

1931              Kirkko kaunistettiin nykyiseen asuunsa arkkitehti Kauno S. Kallion suunnitelman mukaan. Alttaritaulu tilattiin Eino J. Härköseltä, maalaukset Urho Lehtiseltä ja puiset korkokuvat Oskar Raja-aholta. Hankittiin 32-äänikertaiset urut, jotka suunnitteli Aarne Wegelius ja rakensi Kangasalan urkutehdas. Ne ovat edelleen täyspneumaattiset ja sen vuoksi erittäin harvinaiset. Kamiinalämmitys korvattiin kuumailmahöyryllä toimivalla keskuslämmityksellä.

1939              Sankarihautausmaa sijoitettiin kirkon viereen. Sankarihauta-alueen suunnitteli Kauno S. Kallio. Emil Filénin suunnittelema muistomerkki paljastettiin 1946. Punagraniittiset kiviristit hankittiin haudoille 1963.

Kirkonmäellä on myös kansalaissodan 1918 valkoisten vainajien muistomerkki vuodelta 1926 sekä kirkkoherra Mauri J. Kokon hauta.

1940-luku      Verkkoniemen tila oli alkujaan 232 hehtaarin suuruinen. Sotien jälkeen tilasta lähes 40 prosenttia pakkolunastettiin asutustoimintaan Ylä-Valtimolla.

1954              Rakennettiin kanttorila, joka myöhemmin myytiin yksityiselle.

1957              Rakennettiin siunauskappeli.

1960-luku      Rakennettiin kiviset portaat kirkonmäelle.

1967              Valtatie linjattiin kulkemaan pappilan pihan läpi. Seurakunta rakensi uuden pappilan ja seurakuntatalon kirkon viereen Lokkiharjulle.

1960-luku      Kunta ja seurakunta vaihtoivat maita, jotta Verkkoniemeen voitiin rakentaa metsäoppilaitos. Seurakunta sai vaihdossa Mäkelän kiinteistön, jossa muun muassa pidettiin juhannusseuroja. Mäkelä myytiin 2003 yksityiselle.

1970              Hautausmaa nurmetettiin puistomaiseksi.

1972              Öljy korvasi puun lämmön lähteenä kirkossa.

1979              Vanha pappila myytiin yksityiselle. Päärakennus tuhoutui 2010 tulipalossa. Pikkupappila on nykyisin kesäasuntona.

1983              Kirkko liitettiin kunnan kaukolämpöön.

1988              Kirkon sisätiloja peruskorjattiin.            

1980-luku     Seurakunta osti Mustalaislähetykseltä Tiukulan entisen lastenkodin leirikeskukseksi. Kun leirikeskuksen tarve väheni, seurakunta ensin vuokrasi ja myöhemmin myi talon hoitokodiksi.

1988              Kirkon sisätiloja peruskorjattiin.            

1999              Siunauskappelia laajennettiin.

2016              Seurakuntatalo peruskorjattiin.

2019              Pappilarakennus purettiin.

2019              Seurakunta lakkautettiin 31.12.2019.

2020              Valtimo on 1.1.2020 lähtien osa Nurmeksen ev.lut. seurakuntaa. Perustettiin Valtimon kirkkopiiri.

 


pdf liite

TT, professori Kyllikki Tiensuun esitelmä kirkon 120-vuotisjuhlassa