Tekstikoko: A A A

Hiljenny hetkeksi

                                 

             Ihanat ilosanoman tuojan jalat

 

Piispa Pyhän Henrikin päivän (19.1.) muistoksi lainaan tähän Jesajan kirjan luvusta 52 jakeita: ”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman, hän tuo pelastuksen sanoman ja sanoo Siionille: -Sinun Jumalasi on nyt kuningas! Kuulkaa! Vartijat kohottavat riemuhuudon, ja kaikki yhtyvät iloon, sillä omin silmin he näkevät, kuinka Herra palaa Siioniin. Puhjetkaa riemuun, te Jerusalemin rauniot rauniot, kaikki yhdessä iloitkaa! Herra on antanut kansalleen lohdutuksen, hän on lunastanut vapaaksi Jerusalemin! Herra on osoittanut pyhän käsivartensa voiman kaikkien kansojen silmien edessä, niin että maan kaikki ääret näkevät pelastuksen, jonka meidän Jumalamme on tuonut (52: 7-10).”

Miksi ilosanoman tuojan askelet tai jalat (hepr. raglee mevassheer) ovat suloiset? Ei jalkavoiteen tai erinomaisten lenkkarien tähden, vaan sen tähden, että voitto on saatu. Sota on ohi, on rauhan aika. Tällä ilosanoman tuojalla on keveä askel, sillä sanoma on hyvä.

Toinen Samuelin kirja kertoo voittosanoman tuojista, kahdestakin, luvussa 18. Taistelun lopputulos, Absalomin kuolema, oli ristiriitainen, koska hän oli ollut Daavidin poika. Siksi Joabin ei ollut helppoa lähettää ilosanoman viejää. Lopulta heitä lähti kaksi, nuubialainen, Joabin käskystä ja Ahimaas, Sadokin poika, omasta halustaan. He juoksivat tuomaan sanomaa: ”Nuubialainen kumartui maahan Joabin eteen ja lähti sitten juoksemaan… Ja Ahimaas lähti juoksemaan Alangon tietä ja pääsi nuubialaisen edelle. Daavid istui porttikäytävässä, ja tähystäjä oli noussut muurille, porttirakennuksen katolle. Yhtäkkiä tämä huomasi yksinään juoksevan miehen. Hän huusi ja ilmoitti asian kuninkaalle.” (Ks. 2 Sam. 18: 19-32.) Tämä siis esimerkkinä voittosanoman tuojista Raamatun aikaan, Israelin varhaisemmassa historiassa, ennen Jesajan aikaa.

Jesajan kirjan sanoma on moniulotteinen. Jesaja ennustaa, että Jerusalem tuhoutuu ja kansa joutuu pakkosiirtolaisuuteen. Mutta kerran koittaa lunastuksen päivä. Herra vaikuttaa historiassa niin, että paluu kotimaahan onnistuu. Mutta pakkosiirtolaisuus on myös hengellinen, joka johtuu ihmisten synnistä. Jesajan julistama riemun päivä viittaa siihenkin, erityisesti siihen. Siksi tämäkin kohta ennustaa Herran Jeesuksen tuloa ja hänen työtään meidän hyväksemme, Isän Jumalan tahdon mukaan.

Jeesus on Herran paljastettu pyhä käsivarsi (et zroa qadshoo), jonka saivat nähdä hänen kansansa jäsenet ja jotkut muukalaiset Israelissa ja sen rajamaissa. Mutta edelleen voimme nähdä hänet, hengellisesti ja uskossa, kun katsomme pyhiin Kirjoituksiin, jotka ennustavat ja kertovat hänestä.

Mitä Jeesus sitten teki hyväksemme ja lohduttaako se meitä? Jeesus on syntiemme sovittaja ja pahan voittaja. Ristillä kuollessaan hän koki Jumalan vihan syntiä kohtaan, meidän sijastamme. Hänen verellään on meidät ostettu Jumalan omiksi, armon perillisiksi. Jeesus on Voittanut paholaisen vallan, murskannut hänen päänsä. Siksi pahalla ei ole sinuun valtaa, vaikka hän sinua kiusaakin. Jeesuksen nimessä hän pakenee. Herran käsivarsi murskaa pahan vallan. Kristus Jeesus on toteuttanut Jumalan kuninkuuden ja Jumalan hallintavallan.

Ylösnoustuaan Jeesus lähetti apostolinsa maailmaan. Vaikka olihan sanomaa julistettu jo ennen sitä, yksi lähetti oli nainen Sykarista (Joh. 4: 25-42).

Apostolien jälkeen ovat monet lähetystyöntekijät olleet toteuttamassa tätä sanaa ilosanoman tuojan askelista. Jeesuksen lupaus läsnäolostaan (Matt. 28: 20) on käynyt toteen Pyhän Hengen kautta. Kerran tämän maailmanajan päättyessä Jumalan kuninkuus Kristuksen kautta tulee näkyväksi. Usko vaihtuu näkemiseen.

Pyhä Henrik toimi tavallaan lähetystyöntekijänä meidän suuntaamme, Suomen maahan, kun järjesteli täällä kirkollisia asioita. Häntä on hyvä kiitollisena muistaa. Kiitollisena voit muistaa myös vaikkapa omaa pyhäkoulunopettajaasi tai raamattupiirin vetäjääsi, jos sinulla Jumalan armosta sellainen on ollut tai on. Sillä hänen askeleensa ja jalkansa ovat suloiset sinulle, sanoman tähden, jonka hän toi sinulle. Olkoon se sanoma lohduttamassa sinua tänäänkin.

Kirjassa ”Kirkkovuosi ja sen pyhien tunnustuvat” kerrotaan, että Pyhän Henrikin muistopäivä edustaa pelastushistoriallisen kirkkovuoden rinnalle jo varhain syntynyttä muistopäivien kalenteria. Pyhä Henrik on varhaisin nimeltä tunnettu kirkkomme piispa ja maamme kirkollisten olojen järjestäjä. Vanhan perimätiedon mukaan hän kärsi marttyyrikuoleman 20. tammikuuta todennäköisesti vuonna 1156. Vuoden 1668 kalenteriuudistuksessa Henrikin muistopäivä siirrettiin 19. päivään tammikuuta.

Henrik on kaiketi saapunut maahamme yhdessä Ruotsin kuninkaan Eerik Pyhän kanssa. Tästä tapahtumasta kertoo myös virsi 759. Englantilaistaustainen piispa Henrik ryhtyi liittämään maassamme jo silloin toimivia kristillisiä seurakuntia latinalaisen lännen kirkon yhteyteen.

Meidän on syytä arvostaa piispa Henrikin työtä ja uskon rohkeutta. Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo: ”Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti (Hepr. 13: 7, 8)."

Antti Martikainen, Nurmeksen ev.-lut. seurakunnan seurakuntapastori