Tekstikoko: A A A

Hiljenny hetkeksi

SYDÄMEN KYLLYYDESTÄ

 

Alakoulujen päivänavauksissa kerrotaan välillä tarinoita Matista, pienestä koululaisesta, joka pohtii kotona ja koulussa kaikenlaisia tärkeitä asioita. Matin äiti osaa aina löytää myös asioihin sopivat raamatunkohdat. Noita Matin tarinoita on kirjoittanut nykyään piispana toimiva Seppo Häkkinen. Viime viikolla kerroin tarinaa Täydestä tynnyristä. Kertomuksessa Matin omaatuntoa alkoi kolkuttaa, kun hän kuuli omassa koulussaan papin puhuvan kiroilemisesta. Pappi päätti puheensa tuttuun raamatunkohtaan: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu”. Matti oli juuri kesällä oppinut kiroilemaan ja nyt häntä hävetti.

Kotimatkalla Matti näki vanhan talon nurkalla ruosteisen tynnyrin, johon valui räystäältä vettä. Tynnyri oli jo ihan täysi ja niinpä vesi vuoti reunojen yli maahan. Matti muisti papin puheen ja oivalsi itse: ”Tätäköhän pappi tarkoitti? Tynnyri vuotaa yli vettä, jota se on täynnä. Se, millaisilla sanoilla ja ajatuksilla ihminen täyttää itseään, tulee puheissa ja sanoissa esiin.”

Harva meistä kykenee toimimaan aina oikein, puhumaan aina oikein. En minä ainakaan. Sammakoita ei saa suustaan takaisin, pahoja sanoja ei saa pois pyyhityksi. Niitä voi ainoastaan pyytää anteeksi.

Tulevan sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus kutsuu meitä: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Matt. 11:28. Epäonnistumisten, vaikeuksien, pettymysten, kaiken kuorman kanssa, meille tarjotaan levähdyspaikkaa, uutta alkua. Ylitse vuotavan tynnyrin tyhjennystä ja täyttymistä jollain paremmalla ja kestävämmällä.

”Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne.” 1. Tess.5: 23.

 

Susanna Tolvanen

Nuorisotyönohjaaja