Tekstikoko: A A A

Hiljenny hetkeksi

Katoamaton aarre

Kesäkuun käynnistyttyä alkoivat seurakunnan rippikoulut. Tänä kesänä Nurmeksen seurakunnassa rippikoulut toteutuvat päiväleireinä johtuen koronan aiheuttamista rajoituksista. Rippikouluihin kokoontuu kuitenkin suuri joukko nuoria niin Nurmeksen ja Valtimon alueella kuin toki koko Suomessa. Päiväleirijaksot toteutuvat suunnitelluissa aikatauluissa eli kesäkuun aikana ennätetään elää lähes kaikki neljä ryhmää läpi. Konfirmaatiot ovat siirtyneet elokuun alkuun. Näillä aikatauluilla eletään, mikäli korona ei ilmesty leirielämää häiritsemään. Toivottavasti vältymme siltä.

Ensi sunnuntaina kirkoissa puhutaan katoamattomista ja katoavista aarteista. Isosten kanssa mietimme, mitä heidän mielestään ovat katoamattomia aarteita. Näin he miettivät; ystävyys, rakkaus, perhe ja läheiset. Katoavia aarteita taas puolestaan olivat raha ja tavarat.

Monena vuonna rippikoulussa on esitetty vanhaa tarinaa Kylän rikkaimmasta miehestä. Tarinassa kerrotaan, kuinka ison talon isäntä palkkasi taloon uuden rengin ja kehua retosti hänelle, mitä kaikkea hän omistikaan: peltoja ja metsää satoja hehtaareja. Koneita, autoja ja muuta tavaraa yllin kyllin. Hän oli kylän rikkain mies!

Seuraavana yönä isäntä näki painajaisunta. Siinä yhä uudestaan toistui sama viesti: ”Tänä yönä kuolee tämän kylän rikkain mies.” Mitä useammin uni toistui, sitä levottomammaksi isäntä tuli. Lopulta hän nousi ylös ja soitti naapurille, koska ajatteli, että ehkä tämä sittenkin on rikkaampi kuin hän. Mutta naapuri nukkui turvallisesti ja oli ärsyyntynyt, kun hänet herätettiin.

Aamulla isäntä heräsi niin kuin muinakin aamuina. Hän mietti, että uni oli varmasti jonkinlainen houre. Mutta kun isäntä meni herättämään uutta renkiään, hän huomasi, että tämä oli yön aikana kuollut. Isäntä muisti unensa, mutta tuhahti sille: eihän rengillä ollut mitään omaisuutta! Rengillä oli vain Raamattu, joka oli asetettu hänen sänkynsä vierelle. Kun isäntä kumartui nostamaan Raamattua, hän huomasi, että se oli auki Matteuksen evankeliumin kuudennen luvun kohdalta. Isäntä luki siitä seuraavat sanat: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt.6:19-21)

 

Ripariterveisin,

Susanna Tolvanen

Nuorisotyönohjaaja