Tekstikoko: A A A

Hiljenny hetkeksi

Kuopion hiippakunnan seurakunnille, työntekijöille ja jäsenille
 

Sielunrauhallista joulua

Vuoden viimeisinä viikkoina moni havahtuu huomaamaan, kuinka nopeasti vuosi on mennyt. Kiireestä huolimatta on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä vuoden aikana on tapahtunut ja myös sitä, mikä näiden tapahtumien merkitys on oman elämän kannalta.

Maailmanpoliittisessa mielessä vuosi on ollut myllerrysten aikaa. Uutiset ovat olleet välillä huojentavia, välillä huolestuttavia. Toivo herää, kun merkittävien suurvaltojen edustajat kohtaavat rakentavin pyrkimyksin. Suomi sai kuluvana vuonna kunnian olla tällaisen kohtaamisen näyttämönä, kun presidentit Putin ja Trump kohtasivat Helsingissä.

Mutta moni uutinen on tehnyt mielen levottomaksi. Poliittiset ääri-ilmiöt, mielenosoitukset ja ilmastonmuutos saavat pohtimaan, millaisen tulevaisuuden olemme jättämässä tuleville sukupolville. Tällainen huoli on aiheellinen ja perusteltu. Kuinka kohdata se rehellisesti?

Epävarmuuden ja levottomuuden kohdatessa tarvitsemme toivoa. Mutta toivo ei ole asenne, jonka voimme jotenkin käskeä ja komentaa esille itsessämme. Mistä se oikein tulee? Ja ennen kaikkea, onko sillä mitään meidän mielestämme riippumatonta perustaa tai pohjaa?

Joulun aikana todellisuus muuttuu sakramentaalisella tavalla. Silloin maailman levottomuuden keskeltä murtautuu esiin toivo, joka ei lepää ihmisen voimien varassa. Kun Jeesus ratsastaa aasilla kohti Jerusalemia, samassa kyydissä kannetaan kohti ristiä jokaisen ihmisen omakohtaista ylpeyttä ja suostumattomuutta kuulla Jumalan rakkauden ääntä. Koko maailman synti on Kristuksen harteilla ja aasin kyydissä.

Tämä toivon voima ei löydy meistä itsestämme, vaan meidän puolestamme eläneestä, kuolleesta ja ylösnousseesta Kristuksesta. Tehtävämme kristittyinä on iloita tästä toivosta: miksi siis murehtisimme, veljet! Tehtävämme on myös välittää tätä toivoa toisille ihmisille ja koko maailmalle, varsinkin niille, jotka kamppailevat vaikeuksissa ja joiden toivo horjuu.

Jos julistamme Kristuksen toivoa, julistamme samalla Hänen rauhaansa. Rauha ei ole vain sodan puuttumista. Se on luottamusta kansojen välillä. Se on ystävyyttä ja huolenpitoa ihmisten kesken. Se ilmenee naapuriapuna ja iloisina sukujuhlina. Se on sitä, että riidan jälkeen leviää hymy ja perhe syö samassa pöydässä.

Vanha virret ja rukoukset tuntevat myös sielun rauhan. Sitä pidetään joskus vanhanaikaisena sanana. Turhaan, sillä se on rauhan korkein aste. Sielun rauhaan kuuluu, että elät sovinnossa Jumalan ja ihmisten kanssa. Tiedät puutteesi ja vikasi. Ja sen, että olet kuolevainen, eikä sinulla ole Jumalalle vietävänä suuria saavutuksia.

Ja silti tiedät, että Lunastajasi elää. Luotat siihen, että Kristus katsoo sinua rakastavin kasvoin ja kulkee rinnallasi, missä ikinä kuljet.

 

Jari Jolkkonen

Kuopion hiippakunnan piispa