Tekstikoko: A A A

Hiljenny hetkeksi

   

                     Hartauskirjoitus, viikko 37

'Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi' -Psalmi 139:9-10

Kotikaupunki sijaitsee Kanadan suurien preeria-alueiden keskellä, pitkän joen varressa. Vietin lapsena paljon aikaa jokilaakson pitkillä poluilla. Tuntui turvalliselta kävellä siellä, kun saattoi nähdä jo kaukaa, mitä edessäpäin on. Sieltä ovat vuoret ja metsät kaukana. Retkillämme usein nähtiin valkohäntäpeuroja, joskus kojootteja, ja kaikesta hauskinta oli seurata majavan touhuja. Majava pysyi aika hyvin piilossa, mutta jyrsityt puut paljastivat eläimen olinpaikan. Joskus päästiin lähelle huomaamatta ja silloin majava läimäytti vahvaa häntäänsä vettä vastaan.

Palasin aikuisena kotikaupunkiin. Kuljeskelin lähes päivittäin samoja polkuja ja muistelin. Seurasin vuodenaikoja ja kirjoitin mielessä runoja, jotka eivät ikinä päässeet paperille asti. Runoja siitä, miten elämä on ympyrä. Miten muuttolinnut kokoontuvat yhteen, ikäänkuin lähtöjuhlille. Meno on äänekäs ja ilmapiiri odottava. Lehdet ovat jo tippumassa puista, kun näen, että linnut nousevat ilmaan. V-muodossa he matkaavat, johtajana kenties vahvin tai rohkein. Pian on hiljaista. Joella hiekkasaarekkeet ovat tyhjiä. Puista ja pensaista tippuu viimeinenkin lehti, ja maasto jää paljaaksi. Kaikki on riisuttu.

Minustakin joskus tuntuu siltä, että olen riisuttu ja tyhjä. Tyhjyys kohta kuitenkin väistyy turhuuden tieltä, kun on liian kipeää katsoa tyhjyyttä kohti. Häpeä pyrkii kaveriksi, myös kiire ja tavara. Osaisinpa täyttää tyhjyyden totuudella ja rakkaudella; vastauksilla kysymyksiin, rauhaa levottomuuksiin.

'Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät.' (Ps.139:1-2)

On lohdullista tuntea, että suuren taivaan alla Jumala näkee minut. Hän näkee riisutut puut ja tietää, mikä lintu on nyt parven edessä. Tuntuu samalla ihmeelliseltä ja varmalta.

Preerialla taivas tuntuu niin suurelta ja olevan niin lähellä. Tunnen, että Jumala pitää huolen. Elämän ympyrä on hänen, elämän antajan, vahvoissa käsissä.

'Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisä ovat tekosi, minä tiedän sen.' (Ps.139:14)

Elämän ympyrä ei lopu. Riisuttu puu kasvattaa keväällä uusia lehtiä, hieman vahvempia, kuin edeltävänä vuonna. Juuretkin kasvavat syvemmälle. Muuttolinnuista kaikki eivät jaksa lentää takaisin. Ympyrä siinäkin jatkuu, sillä joka vuosi saa seurata, miten hanhiemot uivat pesueen kanssa joella.

Katriina Edoh

Nurmeksen evlut seurakunnan kanttori