Tekstikoko: A A A

Hiljenny hetkeksi

 

Sydämen puhetta

 

Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa. Se on tapa olla Jumalan edessä. Puhua hänelle omin sanoin, omalla tavalla. Tutut opitut rukoukset kantavat toisen ajatukset Jumalan korviin, toisen pyynnöt ja kiitokset kantautuvat taivaallisen kuulijan luokse syvin huokauksin. Joku heittelee ajatuksia Jumalalle metsälenkillä, toinen siunaa itsensä ristinmerkillä. Jollekin tärkeintä rukousta on veisuu virren sanoin ja sävelin. Jokaista Jumala on luvannut kuulla. Jumala näkee meidät joka hetki, ja me voimme puhua hänelle ja hän meille. Puhuminen on helppoa, tai huokailu. Mutta kuinka osata hiljentyä aloillaan niin kauan, että tunnistaisi vastauksen?

Tulevan rukoussunnuntain lukukappaleessa Paavali kirjoittaa kirjeessä efesolaisille: ”Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.” (Ef.3:16- 19)

Rakas Isä. Sinä tiedät, mitä me tarvitsemme, ennen kuin itse sen ymmärrämme.

Sinä luet ajatuksemme, ennen kuin sydämemme on alkanut rukoilla.

Kuitenkin sinä, taivaallinen Isä, haluat, että raivaamme tilan,

missä saamme kaikessa rauhassa kohdata sinut.

Siellä voimme aidosti ja teeskentelemättä puhua kanssasi omasta elämästämme

ja niiden elämästä, jotka olet laskenut sydämellemme.

Herra, opeta meitä rukoilemaan hengessä ja totuudessa

Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

 

Susanna Tolvanen

Nuorisotyönohjaaja

Nurmeksen seurakunta