Tekstikoko: A A A

Hiljenny hetkeksi

                   

              Vain minä kannan sinulle hedelmää

 

Katselen kukkivaa omenapuuta. Kukka on lupaus hedelmästä. Mieleeni nousee jokin aika sitten lukemani kiinalainen sanalasku: ”Voimme laskea, montako siementä omenassa on, mutta emme sitä, montako omenaa siemenessä on.” Tuo valtavana kukkamerenä vaahtoava suuri puu on kerran ollut yksi pieni siemen. Joku on sen istuttanut. Joku on sitä kastellut. Joku on siirtänyt taimen suurempaan ruukkuun ja leikannut taitavasti. Aikanaan ostin nuoren puun ja istutin sen ikkunani alle. Se on saanut valoa, lämpöä ja sadetta. Rusakot ovat maistelleet sen kuorta. Se on ilahduttanut minua kauneudellaan ja sitkeydellään. Se on tuottanut monta herkullista satoa. Niin valtava ilo yhdestä pienestä siemenestä!

 

Miksi siis mekään murehtisimme omaa pienuuttamme tai lahjojemme vähäisyyttä. Meidät kaikki on istutettu paikallemme ilon ja rakkauden hedelmäpuiksi: kasvattamaan huolenpidon hedelmiä ja hedelmissä uusia siemeniä. Emme ehkä koskaan saa tietää, kuinka suuri vaikutus oikeaan aikaan lausutuilla rohkaisevilla sanoilla on. Emme tiedä, millaista satoa rakastavat tekomme toisen ihmisen elämässä kantavat. Yhtä lailla salaisuus on se, kuinka kauas kylvämämme Jumalan sanan siemenet lentävät, missä ja milloin ne alkavat itää. Olkaamme siis yhtä tuhlailevaisia rakkaudessamme kuin omenapuu kukissaan!

 

”Kirkko olkoon niin kuin puu, se kodin luona saakoon kasvaa.

Olkoon rukous ja riemu aina lehviensä alla.

Juuret työntäköön se maahan, oksat korkeuksiin taivaan.

Hedelmää se saakoon kantaa, suokoon lohdun, myötätunnon.

Puu istutettu partaalle vetten,

Luojamme luota voimansa saa.” (Virsi 949:1)

 

Leila Koponen

Nurmeksen ev.lut.seurakunnan kappalainen