Tekstikoko: A A A

Hiljenny hetkeksi

Maailman valo

 

Loppiaiseen päättyivät joulunajan juhlapyhät. Monessa kodissa viimeistään loppiaisen jälkeen riisutaan kuusi koristeista, siivoillaan joulun koristeet pois ja juoksutetaan tontut piiloihinsa seuraavaa joulua odottamaan. Ehkä kuitenkin kynttilät ja koristevalot saavat jäädä valaisemaan vielä niin pimeää talven selkää.

Immanuelin esityksessä laulettiin jälleen joulun alla ”Valo ei enää vähene” ja hiljalleen muutama minuutti joka päivä valo jälleen lisääntyy. Kuljemme pienin askelin kohti lisääntyvää luonnon valoa, kohti kevättä.

Joulunvalo, se valo, jonka Jeesus toi maailmaan, ei toki vähene eikä lisäänny vuodenaikojen eikä vuosien mukaan. Jeesuksen tuoma valo on ollut läsnä saapumisestaan saakka. Välillä sen voi nähdä kirkkaampana, välillä se himmenee, riippuen siitä, mitkä valot omia silmiä kenties välillä sokaisevat. Kodin valot, kynttilät ja kyntteliköt, voivat olla muistuttamassa meitä Jeesuksen valosta, Joulunvalosta, vielä pitkään pimeän aikana.

"Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo", sanoo Jeesus itse lupauksena meille, täällä Pohjolan pimeillä perukoilla asuville hämäränhyssyn ihmisille.

Sytytin kynttilän tänäkin aamuna aamukahviseurakseni.

Kristus, ympäröi minut valollasi, pidä pimeys poissa.

Täytä toivolla, pitäköön se huolet loitolla.

Vuodata minuun rakkautesi, hukuta siihen välinpitämättömyyteni.

Lahjoita ilosi, karkottakoon se katkeruuden. Tänään. Aamen.

 

Susanna Tolvanen

Nuorisotyönohjaaja