Tekstikoko: A A A

Hiljenny hetkeksi

 

                      Pelottavia aikoja

Kirkkovuosi on lopuillaan. Sen viimeisten pyhien, valvomisen sunnuntain ja tuomiosunnuntain, teksteistä löytyy monta kohtaa, jotka saavat ainakin minut levottomaksi. Vertaus kymmenestä neitsyestä, joista viisi jää turhaan kolkuttamaan oven taakse. Sanat siitä, miten taivaat katoavat jylisten. Kehotukset valvomiseen ja valmiina olemiseen. Raamatussa on tekstejä, joilla voi halutessaan - ja joskus myös tahtomattaan -  pelotella ihmisiä. Haluaako siis Jumala hallita meitä pelolla?

Aloitetaan jouluevankeliumista. Yön pimeydessä paimenten luo tuli enkeli, jonka ensimmäiset sanat olivat:” Älkää pelätkö!” Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin Jeesus käveli vettä pitkin opetuslasten luo, jotka huusivat kauhusta. ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö”, sanoi Jeesus. Pääsiäisaamuna maa vavahteli ja järisi, kun enkeli laskeutui taivaasta ja vieritti kiven pois Jeesuksen haudan suulta. Enkeli puhui haudalle tulleille naisille: ”Älkää te pelätkö.” Ylösnoussut Jeesus tervehti lukittujen ovien takana piileskeleviä opetuslapsiaan sanoilla: ”Rauha teille.”

”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon”, kirjoittaa apostoli Johannes. Ihmisenä kuitenkin pelkään monia asioita, myös niitä aikoja, joista kirkkovuoden lopun teksteissä puhutaan. Pelkojen keskellä muistan Raamatun sanaa: ”Nostakaa rohkeasti päänne pystyyn”, ja opettelen luottamaan häneen, joka on täydellinen rakkaus, Jeesukseen Kristukseen.

 

Riitta Tiensuu

Nurmeksen ev.lut. seurakunnan julistuksen johtokunnan jäsen