Hiljenny hetkeksi
Päästä meidät pahasta
Kun mietit sanaa ”paha” – mitä tulee mieleesi? Pilaantunut ruoka? Ärsyttävä ihminen? Sota? Konfliktit maailmalla? Synti? Väärät teot tai sanat? Väkivalta? Kiusaaminen? Maailmassa on monenlaista pahaa. Emmekä me ihmiset sen viattomampia tai puhtoisempia ole. Jokainen meistä osaa halutessaan satuttaa sanoin tai teoin kanssaihmistään.
Tämän aiheen äärelle minut vei tämän vuoden Yhteisvastuu-keräyksen teema, jossa tuodaan esiin nuorten kokema väkivalta. Aiheeseen liittyvät luvut ovat huikeita; vuonna 2021 kouluväkivaltaa koki viikoittain Suomessa 39 000 lasta. Väkivalta näkyy myös vapaa-ajalla. Ja somessa.
Voi miten kädettömäksi, jalattomaksi, sanattomaksi tämä aihe voi saada itsensä tuntemaan. Miten voi olla, että yhä tänäkin päivänä toista halutaan satuttaa ja satutetaan. Eikö ihminen voisi joskus kasvaa ja kehittyä jalommaksi, paremmaksi, suvaitsevammaksi?
”Tehdään yhdessä toisille se, mitä tahtoisimme itsellemme tehtävän.” Tähän muotoon on keräysmateriaalin julisteessa muotoiltu Jeesuksen vuorisaarnan ajatus. Mitä kaikkea hyvää haluaisinkaan saada kokea itse – mutta, käsi sydämelle, olenko valmis toimimaan aina niin toisia kohtaan?
Keräyksen slogan kehottaa: Älä odota. Lahjoita. Niin. Älä odota. Tee jotain. Puutu asiaan, kun näet pahan tapahtuvan. Jätä paha itse tekemättä. Lisää hyvää ympärillesi. Hymyile. Tervehdi. Pidä huolta. Kannusta. Kuuntele. Kulje rinnalla. Rukoile.
Jumala, sytytä silmiini valo.
Auta minua näkemään jokainen ihminen.
Anna sanojesi valon loistaa,
avaa silmät näkemään, korvat kuulemaan ja kädet auttamaan. Aamen.
Susanna Tolvanen
Nuorisotyönohjaaja, Nurmeksen seurakunta
LASKIAISSUNNUNTAI
Kevät herää ympärillämme ja valoa tulee koko ajan päivään lisää. Helmikuu on täynnä tekemisen ja ulkoilemisen riemua. Mutta koko ajan ei jaksa olla liikkeellä, välillä on hyvä olla hetki ihan rauhassa ja levähtää. Laskiaisen nimi kertoo meille paaston alkamisesta eli ”laskeudumme ” paastoon. Paasto kestää 40 päivää. Se alkaa laskiaistiistain jälkeisenä keskiviikkona. Tätä päivää nimitetään tuhkakeskiviikoksi. Paastonaikaa voisi viettää juuri levähtämiseen, ehtisi katsomaan, kuinka jääpuikko alkaa räystäässä muuttaa muotoaan vesipisaroiksi jne.
Tiedätkö mikä on napakelkka eli hulluhevonen? Minäpä tiedän ja olen saanut olla sellaisen kyy-dissä. Nuorena neitinä Lieksan kristillisellä opistolla ja vanhempana Kuopiossa. Se on järvenjäälle pystytetty napakelkka. Tolppa jäälle pystyyn ja siihen pitkä riuku ja riu`un päähän sopiva kelkka. Sitten vaan itse kyytiin ja keskelle vauhdin antaja pyörittäen kyydissä olevaa. Se on suoranaista ”lentoa”, riippuen pyörittäjästä!
Oletkos mäkeä laskiessa huutanut; ”Pitkiä pellaviaaaaa”? Minäpä olen tehnyt sitäkin. Ennen kudottiin pellava kotona itse. Laskiaisen aikaan päivät alkavat pidentyä niin, että tuvassa saattoi nähdä kutoa kankaita ilman pärevaloa, joten lankojen piti olla valmiiksi kerättynä. Näihin naisten töihin liittyvät ne lorut, joita laskiaismäessä on huudettu. Nykyaikaan voi ajatella, että viljelijöiden vilja kasvaisi paremmin niin meillä olisi puuroa, leipää ja pullaa syödä!
Mäen laskeminen ei ole mukavaa yksin eikä napakelkkailukaan onnistu yksin, on hyvä olla mukana kaveri. Vietämme parhaillaan myös yhteisvastuun aikaa, yhteistä apua ja turvaa jaamme toisil-lemme. Näin Jeesus meille eläessään opetti. Keitä ovat ne ihmiset, jotka tässä maailmassa tai aivan lähellämme eniten tarvitsevat rakkautta, lohtua ja ystävällisiä sanojamme, käytännön apuamme ja esirukoustamme? Näitä asioita ja ihmisiä on helpompi miettiä, kun ei ole jatkuvasti menossa tai jotain suorittamassa, vaan levätään, vietetään paastonaikaa. Ilmaistaan lähellä oleville - olette minulle tärkeitä ja rakkaita.
Raamatusta löytyy 1.Kor.13 seuraavalainen teksti;
”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielellä minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. ”
Riemukasta talvista temmellystä ja mukavasti hämmästyttäviä hiljentymishetkiä!
Pirjo Kettunen Nurmeksen ev.lut. srk:n lastenohjaaja
Hartauskirjoitus 8.2.2023
’Mistä sinä tunnet ystävän?’
Kyselin eri elämänvaiheissa olevia ihmisiä, mitä ystävyys merkitsee heille. Ystävän kanssa on helppo olla. Ystävä tuo suklaata. Ystävä leikkii mun kanssa. Ystävä ymmärtää. Ystävä osaa kuunnella. Ystävä auttaa hädässä. Ystävä patistaa ulos,kun pitäisi lähteä mutta ei jaksaisi. Ystävä rukoilee puolestani. Ystävä muistaa kortilla ystävänpäivänä. Ystävä antaa anteeksi ja pyytää anteeksi. Ystävä saa minut nauramaan.
Ystävät saapuvat elämäämme monesti yllättäen. Jotkut jäävät pysyvästi rinnallamme, jotkut käyvät hetken piristämässä päiviämme kunnes elämän tuulet vievät erilleen. Monesti ystäviä yhdistää jokin harrastus tai yhteinen asia. Joskus taas ystävillä on erilaisia elämänkokemuksia, joista opitaan puolin ja toisin. Ystävyys on antamista ja vastaanottamista.
Ystävyys on lahja. Se on hyvyyttä, lämpöä ja läsnäoloa. Aina ei ole helppoa ottaa vastaan kaikkea hyvää mitä ystävyys tuo tullessaan. Voiko joku noin hyvin minua ymmärtää? Ystävä voi olla suuri tuki elämän myrskyissä ja iloisinä aikoina ystävä iloitsee toisen puolesta.
Virsirunoilijat ovat kirjoittaneet Jeesus-ystävästä.
Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen. Minne käynkin maailmassa, sinä olet hoitamassa. Onni täällä vaihtelee, taivaan Isä suojelee. ’(virsi 492,sanat ruotsalainen 1780).
Tunnettu lasten virsi on laulettu vuosien saatossa monessa kodissa iltalauluna. Siinä on muistutus ystävyydestä ja miten voimme katsoa elämään luottavaisesti, vaikka kuinka heikkoiksi ja pieniksi me itseämme tunnemmekaan. Virsi jatkuu rukouksena läheisten, kodin, ja kotimaan puolesta.
Ota, Jeesus, rakkahin, suojaas koti kallehin. Siunaa äitiä ja isää heille elinpäivää lisää. Ystävä sä lapsien, pientäs auta holhoten.
Pidä meitä turvissas, Jeesus armohelmassas. Suojaas sulje isänmaamme, sulta kaiken lahjaks saamme. Johda, Jeesus rakkahin, meidät taivaan kotihin. (vk 492,Sari Dahlquist 1911).
Kanttori Katriina Edoh, Nurmeksen ev.-lut. seurakunta
"Hän asuu valossa"
Apostoli Paavali opettaa kirjeessään Timoteukselle, että
Jumala on ylistettävä ja yksin hallitseva Jumala, kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra. Vielä hän kirjoittaa Jumalasta: "Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä." (1. Tim. 6: 15, 16.)
Mutta jos Jumalaa ei kukaan ole nähnyt eikä kukaan voi tulla hänen valkeuteensa, niin miten voimme ylipäätään tietää mitään Jumalasta? Miten voimme puhua hänestä yhtään mitään?
Olisiko asia niin kuin jotkut ajattelevat, että Jumala on ehkä olemassa, mutta luotuaan maailman, hän pian vetäytyi pois ihmisten ja luomakunnan luota muutenkin. Häntä ei voi enää tavoittaa, eikä hänen tahtoaan tietää. Että hän olisi tämmöinen olento, joka olisi vain laittanut pallon ikään kuin pyörimään ja jättänyt sen silleen. Poistunut paikalta.
Jos näin olisi, olisiko Jumalasta puhuminen täysin turhaa, jopa valheellista? Olisivatko tällaiset Jumalan tahdosta puhuvat ihmiset myös potentiaalisesti vaarallisia?
Minä uskon ja opetan, että Jumala on puhunut meille ihmisille. Vaikka kiepumme tällä pienellä planeetalla käsittämättömän suuressa universumissa, niin silti Jumala silmä vartioi erityisesti tätä maata.
Ja Jumala on puhunut meille ja Jumala on lähettänyt Poikansa meitä pelastamaan. Siksi voimme tietää Jumalasta. Hän ilmoittanut tahtonsa meille. Siksi hänestä voi puhua. Hän on jopa niin käskenyt.
Jumala on kuolematon ja asuu luoksepääsemättömässä valossa. Jumala on kuitenkin tullut Pojassaan näkyväksi. Sillä Jumalan Poika, jonka kautta kaikki on luotu, on tullut ihmiseksi ihmisten keskelle. Hänessä Jumalan kirkkaus on tullut näkyväksi ihmislapsille, ilman että he kuolevat katsoessaan häntä. Mitä Isä Jumala tekee, sitä tekee myös Jumalan Poika (Joh. 5: 19-21).
Tämä Jumalan Poika on kuollut puolestamme ristillä. Hänet Jumala on herättänyt kuolleista. Kerran hän palaa kunniassa. Hänelle Jumala on antanut kaiken vallan (Matt. 28: 18).
Hänen paluutaan seurakunta odottaa. Hänen paluutaan ohjasi Paavali Timoteustakin odottamaan (1. Tim. 6: 14).
Pian alkaa Yhteisvastuu-keräys. Jumalan lapsien, Jeesuksen ystävien, sopii siksi kuulla tätäkin apostolin sanaa: "Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille (1. Tim. 6: 18)."
Antti Martikainen, Nurmeksen ev.-lut. seurakunnan seurakuntapastori