Tekstikoko: A A A

Hiljenny hetkeksi

KADONNUT JA JÄLLEEN LÖYTYNYT

 

Kun jotain kadottaa, on harmissaan ja hädissään, ehkä hieman vihainenkin itselleen, jos katoaminen on ollut oman huolimattomuuden syytä. Kadottamiseen voi liittyä myös pelkoa; vaikka pankkikortin kadottaessaan pelkää heti menettävänsä rahansa. Joskus kadonnut esine voi olla taas muistojensa vuoksi arvokas, perintösormus tai miksei vaikka vanha unilelu. Silmälasit ja avaimet katoilevat myös mystisesti, vaikka sinne jääkaappiin tai väärän kaapin päälle. Vanha ystävä saattaa vuosien saatossa ikään kuin kadota, yhteyttä ei enää pidetä, eikä tietoja löydy vuosien päästä edes nykyisestä kaiken tietävästä tietolähteestä, facebookistakaan. Joskus joku henkilö katoaa oikeasti, jälkiä jättämättä. Sitä kauhua ja surua ja tuskaa on mahdotonta edes kuvitella.

Tunnetuin kadoksissa olevasta henkilöstä kertova kertomus Raamatussa lienee tuhlaajapojan tarina. Nuorukainen haluaa perintönsä ennakkoon ja poistuu maailmalle varmana menestyksestään. Elämä ei tuokaan autuutta ja onnea, vaan omaisuutensa tuhlanneena häntä alkaa kaduttaa ja hiljalleen kypsyy ajatus paluusta isän kotiin. Vaikka palkolliseksi, jos muuta sijaa hänelle ei enää suoda. Mutta tässä kertomuksessa isän rakkaus lapseensa tulvii suorastaan yli, isä armahtaa poikansa ja kiirehtii häntä vastaan. Jo ennen kuin poika ennättää pyytää anteeksi, isä on jo kaiken anteeksi antanut. Voi sitä riemua ja juhlintaa, minkä kadonneen pojan paluu sai aikaan. No, vanhempi veli ei ihan yhtynyt tähän ylenpalttiseen riemuun… Kuinkas sinä olisit suhtautunut? Harmittaako sinua isoveljen käytös? Vai harmittaako sinua isän käytös? Vai pikkuveljen paluu?

Ennen tuhlaajapojan kertomusta Luukas on kirjoittanut myös naisesta, joka kadotti itselleen tärkeän asian: ”Eräällä naisella on kymmenen hopearahaa. Sitten hän hukkaa niistä yhden. Hän sytyttää lampun ja etsii läpikotaisin koko talon. Hän katsoo jokaisen kolon ja raon, kunnes löytää hopeakolikkonsa. Kun hän on sen löytänyt, hän kutsuu kylään ystävät ja naapurin naiset. He nauravat ja juhlivat arvokkaan hopeakolikon löytymistä. Yhtä iloisia ovat Jumalan enkelit, kun ihminen, joka on joutunut hukkaan, palaa Hänen luokseen.” (Luukkaan evankeliumi 15:8- 10, Lapsen Raamattu)

Yhtä iloisia ovat Jumalan enkelit, kun ihminen, joka on joutunut hukkaan, palaa Hänen luokseen.

 

Susanna Tolvanen

Nuorisotyönohjaaja